Ikioma Pieni pesä vaan.
Pellon rinteessä
sinikellojen ja valkoapilojen alla.
Huojuheinien tuoksussa.
Vihervaltakunnan Lumous.
Taivas on sininen katto,
josta Aurinkolamppu roikkuu
ja lämmittää minua, kaikkia pieniä
toukkia.
Ja kuu.
Hymyilee öisin.
- Herne -
♥
Hieno tuo runo, oliko se sinun omasi?
VastaaPoistaSinä sitten osaat, Herne:DD
Oikein hyvää Juhannusviikkoa sinulle<3
Hei Aili-mummo
VastaaPoistaOn se omatekoinen runo, näin
se runomieli välistä pulppuaa!
Tämän ihanan vihreyden keskellä
unohtuu kyllä raihnaisuuskin,
kun pitää nyt oikein pesiytyä
ulos, ennenkuin taas syksy ja talvi
ovat kimpussa.
Täällä Pohjolassa on tämä lyhyt
viherkausi niin suunnattoman
kaunista aikaa!
Viherlumousta sinne Tohmajärvellekin,
ja kaunista juhannusviikkoa!
Suloinen runo. Kyllä nyt pitää varastoida aurinkoa, lintuja, kukkia ja kaikkea kaunista mieli täyteen talven varalle.
VastaaPoistaTrina
VastaaPoistaOlen samaa mieltä, pitää nyt
oikein tankata joka solu
täyteen kesää!
Me teemme piiiitkiä kävelylenkkejä
vielä illoillakin, silloin on
niin hyväntuoksuiset tunnelmat,
että lapsetkin mielellään lähtevät
mukaan ja oikein itse ehdottavat
iltalenkkiä!
Illoilla siilitkin
heräävät, ja monena iltana olemme
niitä nähneet, kun ne pienenpienilla
kintuillaan mennä viipottavat!
Hyvää kesää ja Elämää, Trina!
♥ Jotain kautta ajelehdin Lohdun lohdun -sivuillesi, sieltä tänne. Tänään ehkä tarvitsin tuon lohdun. Ja tämän suloisen runon♥ Kiitos!
VastaaPoistaHei Tinttarus
VastaaPoistaMukavaa että ajelehit tänne Hernepeltoon,
ja jos pientä Lohtuakin löytyi.
Joskus Kesän henki hurmaa niin,
että pieninä kirjaimina tipahtelee
reunojen yli sisäisiä tunnelmia kuvaamaan.
Kiitos viestistäsi.☺
3. heinäkuuta 2011 10.29