
Lammaskierroksille en ole päässyt,
tai en ole uskaltanut lähteä,
kun jäätikköä on jokapuolella.
kun jäätikköä on jokapuolella.
Mutta, heti kun tiet sulavat,
lähden kierrokselle.
Onkin jo ikävä niitä Karvanaamoja,
niitten tutkivan syvällisiä katseita,
sekä myötätuntuisia
asennoitumisia
persoonaani kohtaan,
jos ovat sopivalla tuulellella.
En ole kertonutkaan
Kanalajuhlista Tyttärellä käydessäni.
Menin siis Ladyja ja Kukkoja tervehtimään.
Ensikerralla menin kolmen maissa iltäpäivällä,
ja he olivat jo yöpuulla,
kai siksi, kun oli pilvinen päivä
tai sitten Heillä oli kevätväsymystä.
Motkotin heille hienotunteisesti,
kun niin aikaisin jo orrella nuokkuivat,
ja yritin saada heitä piristymään.
Eivät he olleet moksissakaan,
vaan kaakattivat haikealla
äänellä,
ja katselivat vaivihkaa
minuun päin kanansilmillään.
Seuraavana päivänä meninkin aikaisemmin.
Ladyt olivat ylhäällä ja tulivat ovella vastaan.
Kukot kyttäsivät syrjässä.
Kaikki kaakattivat yhtä aikaa,
niin etten saanut suunvuoroa.
He varmaan selittivät kaikki
kanayhteiskunnan epäkohdat
ja vastoinkäymiset yhdestä suusta -
Sitten heidän huomionsa kiintyivät astioihin,
jotka mulla oli käsissäni.
Kyllä kanat tajuavat, jos on nättiä ja
siistiä ja viihtyisää ja juhlallista!
Minulla oli
herkullisia kauranryynejä tyylikkäällä
kukkalautasella (kullatut reunat )
ja toisessa hienossa
( värikkäitä pilkkuja ) kipossa
hyviä ruisryynejä!
Voi kuinka He innostuivat,
eivätkä oikein tienneet miten
olisivat suosiotaan osoittaneet!
olisivat suosiotaan osoittaneet!
Siinä he nokkivat toisiaan,
niin että
Kukot hermostuivat kovaäänisyydestä
ja juoksuttivat niitä ympäri kanalaa.
Meteli oli sangen kova.
Menin joka päivä sinne ryynien kanssa
ja he piristyivät, eivätkä menneet enää
kolmelta orrellekaan, vaan tulivat
juttelemaan ja katsoivat suoraan silmiin.
Päät kallellansa hekin odottivat sanoja,
niinkuin ne olisivat jokin ryyni!
Olin laittanut itsenikin nätin väriseksi,
että olisin silmäniloksi.
Oi, olin yhtä onnellinen kuin kanat!
Taisin vähä aikaa kokea olevani
Taisin vähä aikaa kokea olevani
aivan samalla aaltopituudella
aidossa kanamaailmassa niitten kanssa,
ja uskon, että se oli molemminpuoleista
aaltopituutta!
Yhteisymmärryksen aaltopituudet ovat
ainutlaatuisia.
Kanalankin puitteissa.
♥
Mainio kanalaruno tai -tarina. Kyllä sinä osaat, Herne:DD
VastaaPoistaJoo, kyllä kanojenkin kanssa voi samoille aaltopituuksille löytää, kun oikeasta narusta osaa vetäistä :)
VastaaPoistaAili-mummo
VastaaPoistaMinä niin tykkään näistä
kanoista,
pieniä kääpiökanoja
on suurin osa,
mutta jokunen
isompiakin sortteja
on mukana.
Kukkojakin on paria sorttia.
On ne herttaisia
pakkauksia, kääpiökanat
varsinkin, ne kun vielä
hautovat muniaan
ja pikkukanoja
tulee lisää.
Trina
VastaaPoistaSinäpä sen sanoit!
Äitini iloitsi
siitä kun hän kesäisin kulki
pihamaalla ja kanalauma
kaakatti perässä ja
ympärillä, se oli
mukava näky!
Salaisuuskin tuli julki,
Äidillä oli taskussa
pieni pussi kauranryynejä
joita hän sitten ripotteli
kanasilleen.
Tyttäreni Rakastaa
Kanojensa passaamista,
niitten suurin herkku
on perunamuusi!
Lapset niitä ruokkivat
pikkuleivillä ja joskus
antavat piimäyyppyjäkin:),
niinkuin minä lapsena annoin
kesylle varikselleni!
No, se aaltopituus
siipikarjankin
kanssa on se pääasia,
sekin käy näköjään
vatsan kautta, hih!