Herne
Pieniä elämän-vi-vah-teita, ajatuksia tai pohdiskelua
maanantai, 27. helmikuuta 2012
Ankat
Ankat kulkivat peräkanaa.
Aina ne olivat yhdessä
ei koskaan yksikseen.
Sitten Kettu vei sen toisen.
Ei se osaa yksin olla.
Kun ei ole toista.
Nyt se kulkee
Mummon perässä
ja kvaakkuu.
Ssss sss, sanoo
mummo, niinkuin sekin,
jonka kettu vei.
*
Vanhemmat tekstit
Etusivu
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)